1/2009
Valtion omistus on osa huoltovarmuutta | OmistajaOnline.fi
Valtion omistus on osa huoltovarmuutta
Suomen huoltovarmuusjärjestelmä perustuu keskeisesti sopimuspohjaiseen yhteistyöhön yritysten kanssa. Useilla valtion yhtiöomistuksilla on vahva kytkentä huoltovarmuuteen, joka on yksi osa Solidiumin tehtävistä. Valtio voi olla huoltovarmuuden kannalta vakauttava omistaja, sanoo toimitusjohtaja Ilkka Kananen.
Suomessa on parisen tuhatta huoltovarmuuden kannalta kriittistä yritystä tai toimipaikkaa. Useita satoja niistä on suoraan mukana sopimuspohjaisessa huoltovarmuusorganisaatiossa yhteistyössä hallinnon ja järjestöjen kanssa. Sopimuspohjainen yhteistyö toimii kaikkiaan viidellä sektorilla yhteensä 24 yhteistyöpoolissa.
Osalla yhteistyössä olevista yrityksistä on jo nyt ulkomainen omistaja, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Kananen.
- Huoltovarmuuden kannalta on hyvä, että Suomi ei kuitenkaan ole tytäryhtiötalous vaan meillä on vahvaa kotimaista omistusta yhteiskunnan toimivuuden ja kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisillä aloilla. Se on yksi keino turvata huoltovarmuutta lainsäädännöllisten toimenpiteiden, varautumisen ja valmiussuunnittelun, yhteistyösopimusten ja kansainvälisen yhteistyön ohella, Kananen määrittelee.
Vaikka hänen mukaansa meillä on useita tärkeitä strategisia yhtiöitä ja infrastruktuuritoimijoita, joiden omistus ja määräysvalta on nyt ja on syytä säilyttää yhteiskunnan omistuksessa, valtionomistus ei ole itseisarvo huoltovarmuudelle.
- Oikeastaan se on aika äärimmäinen keino turvata huoltovarmuutta silloin kun muut keinot eivät riitä. Valtio voi kuitenkin omistuksellaan vakauttaa tilannetta kriittisen infrastruktuurin kannalta strategisissa yrityksissä, Kananen linjaa.
Valtion omistajaohjausosaston päällikkö Pekka Timonen sanoo, että nykyisistä valtion yhtiöomistuksista yllättävänkin suuri osa on perusteltavissa huoltovarmuusnäkökohdalla, vaikka ne ovat historial-lisen kehityksen - eivät välttämättä systemaattisen strategisen - ajattelun tulosta. Nyt pitää katsoa eteenpäin, mitä yhteiskunnan on todella tarpeen kontrolloida tai omistaa. Yksiselitteistä valmista vastausta ei ole. Eikä valtion strateginen omistusintressi rajoitu pelkästään huoltovarmuusnäkökohtaan.
Merenkulussa lippu ratkaisee
Huoltovarmuuden näkökulmakin vaihtelee eri aloilla ja ajassa. Esimerkiksi ulkomaankaupalle kriittisissä merikuljetuksissa ykköskysymys on alustonniston lippu, ei omistus. Vain Suomen lipun alla kulkevat alukset ovat Suomen lainsäädännön piirissä. Sen tonniston osuus on enää vajaa kolmannes ulkomaankaupan kuljetuksista.
Sopimuspohjainen public-private-kumppanuus on hyvin suomalainen huoltovarmuusmalli. Tavaraa valtion varmuusvarastoissa on enää energiasektorilla, elintarvikehuollossa ja terveydenhuollossa sekä maanpuolustusta tukevan tuotannon turvana. Niiden lisäksi ovat lakisääteisinä olemassa tuontipolttoaineiden ja lääkkeiden velvoitevarastot ja turpeen ja kriittisten tuontimateriaalien turvavarastointijärjestelmät.
Palvelupuolella tele- ja joukkoviestinnälle ja finanssialalle on lainsäädännössä asetettu erityinen varautumisvelvollisuus poikkeustilanteisiin. Kovin haaste huoltovarmuudelle ovat Kanasen mukaan verkottuneet tieto- ja tietoliikennejärjestelmät, joiden häiriöherkkyys on kasvanut.
- Ne ja häiriötön sähkönjakelu ovat kriittisintä infrastruktuuria, jonka kaatuminen säteilisi laajalle ja lamauttaisi koko yhteiskunnan hyvin nopeasti.
Ongelmaton huoltovarmuus ei ole ihan perustarvikkeissakaan. Esimerkiksi sokerijuurikkaan viljely ja sokerin tuotanto ovat niin kytköksissä toisiinsa, että jos toiselta katoaa pohja, toistakaan ei enää Suomessa ole.
On hyvä, ettei Suomi ole tytäryhtiötalous, vaan meillä on vahvaa kotimaista omistusta yhteiskunnan toimivuuden ja kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisillä aloilla, sanoo toimitusjohtaja Ilkka Kananen.
Teksti Riitta Hildén
Kuva Sirpa Levonperä