2/2001
2/2001 | OmistajaOnline.fi
Haastattelussa Sinikka Mönkäre
Eduskunta päätti kesäkuussa lisävaltuuspaketista, joka koski seitsemää yhtiötä. Samalla se kävi myös keskustelua valtion omistajapoliittisista linjauksista. Mitä päätös merkitsee ja millaisia ajatuksia prosessi herätti?
1.11.2001
Ministeri Sinikka Mönkäre vaikuttaa helpottuneelta. Ensimmäinen haastava urakka kauppa- ja teollisuusministerinä siirtyi taakse, kun eduskunta päätti kesäkuussa seitsemää yhtiötä koskevien lisävaltuuksien myöntämisestä. Mönkäre myöntää, että prosessi tuntui ajoittain raskaalta, mutta toteaa kuitenkin samalla, että päätös viedä keskustelu valtionyhtiöiden kehittämisestä eduskuntaan oli oikea.
- Tavoitteenamme olikin herättää eduskunnassa keskustelu valtion omistajapoliittisista linjauksista, sillä linjasta on päätetty jo 1980-luvulla.
Toinen tavoite oli valtion omistajapolitiikan mukainen yhtiöiden kehittäminen, jonka toteuttamiseksi tarvittiin lisävaltuuksia. Esimerkiksi alkusyksynä tehty Kemira-ratkaisu on juuri edellä mainittua kehitystyötä, joskin tässä tapauksessa valtion koko omistusosuudesta luopuminen edellytti asian tuomista vielä uudelleen eduskuntakäsittelyyn.
Kansanedustajat saavat ministeriltä kiitosta huolellisesta työstään ja paneutumisestaan aiheeseen. Lähetekeskustelussa esitettiin hänen mukaansa useita hyviä puheenvuoroja ja talousvaliokunnan jäsenet perehtyivät tarkkaan myös yksittäisiin yhtiöihin.
- Laaja keskustelu oli uutta sinänsä, sillä aikaisemmin eduskunta on käsitellyt vain yksittäisiä yhtiöitä kerrallaan, Mönkäre toteaa.
Koko prosessin valmistelun aikana ministeriön edustajat kävivät myös epävirallisia keskusteluja ammattiyhdistysliikkeen ja eduskuntaryhmien kanssa. Jotkut ehtivät kuitenkin kritisoimaan, että valtioneuvosto olisi perääntynyt talouspoliittisen ministerivaliokunnan laajemmasta esityksestä. Mönkäre torjuu kritiikin.
- Kyse oli siitä, että herätettiin keskustelu jo valmisteluvaiheessa. Tällainen aktiivinen vuoropuhelu oli rikasta ja antoi meillekin hyviä eväitä.
Eduskunta siunasi omistajapolitiikan linjan
- Eduskunta antoi tukensa harjoitetulle omistajapolitiikalle. Tämän mukaan valtio on aktiivinen, pitkäjänteinen ja käytännönläheinen omistaja, joka hakee järjestelyillä osaamista ja menestystä. Tämä näkyi sekä lähete- että palautekeskusteluissa ja valiokuntakäsittelyssäkin. Linjausta pidettiin oikeana, ainoastaan etenemisvauhdista on erilaisia näkemyksiä, Mönkäre pohdiskelee.
- Kuitenkin eduskunta itse ilmoitti, että se voi tarvittaessa reagoida nopeasti, jos jossakin yhtiössä tulee kiireellistä päätöstä vaativa tilanne. Ei tarvita kuin pari viikkoa, kun valtioneuvosto käsittelee asian ja vie sen eduskuntaan.
Kaiken kaikkiaan viesti oli selkeä: eduskunta sallii yhtiöiden kehittämisen järjestelyillä. Prosessi oli hyvä myös sijoittajien kannalta, sillä nyt valtion harjoittamalle omistajapolitiikalle on varmistettu laaja tuki.
Pitkän tähtäimen suunnittelua varten
Prosessin aikana julkisuudessa oli monta eri tulkintaa valtion pyrkimyksistä. Uskomus, että valtio on myymässä omaisuuttansa kertaheitolla, on pysynyt sitkeästi pinnalla. Mönkäre kumoaa väitteen ja kertaa taustat lisävaltuuksien hakemiselle.
- Yhtiöt kamppailevat yhä tiukemmassa kilpailutilanteessa. Talouden rakennemuutos on entistä nopeampaa ja yhtiöiden on sopeuduttava tilanteeseen. Talouselämä kansainvälistyy yhä nopeammin, eivätkä valtionyhtiöt voi jäädä kehityksen ulkopuolelle, hän luettelee.
Mönkäre muistuttaa lisäksi, että valtionyhtiöillä ei ole mitään erityisasemaa, vaan ne ovat täysin samalla viivalla muiden yhtiöiden kanssa. Tästä syystä myös valtionyhtiöiden on oltava yhtä kilpailukykyisiä ja kannattavia liiketoiminnassaan. Yhtiöiden kehittäminen on perusteltua myös siksi, että suuremmat yksiköt kestävät yleensä paremmin suhdannevaihteluja.
- Rakennemuutoksen nopeuden takia valtuuksia tarvitaan etukäteen, jotta yhtiöiden johto pystyy riittävän pitkällä tähtäimellä pohtimaan yhtiön tulevaisuutta ja strategiaa, Mönkäre selittää.
On myös huomattava, että eduskunnan vuonna 1994 hyväksymiä valtuuksia on vielä käyttämättä. Tämäkin todistaa, että valtuuksien hakeminen ei suinkaan tarkoita automaattisesti välittömiä toimenpiteitä, vaan kyse on pitkän tähtäimen suunnitelmien mahdollistamisesta.
Valtion ja kansalaisliikkeen tavoitteet yhteneväiset
Valtioneuvoston esitys synnytti jopa kansalaisliikkeen ja kotimainen Koskenkorva sai monta puolestapuhujaa. Edustettuna oli lähes koko kansakunnan kirjo. Se, että nimenomaan Koskenkorva aiheutti tällaisen reaktion, oli Mönkäreelle yllätys.
- Hallitushan esitti samaa kuin mihin Pro Koskenkorva -liike pyrki. Hallitus tavoitteli lisävaltuuksia hakemalla koskenkorvan aseman vahvistumista, parempaa menestystä, suurempia markkinoita ja mittavampaa valmistusta.
Kansalaisliikkeen syntyyn vaikutti mahdollisesti myös samaan aikaan herännyt globalisaation vastustaminen ja sen synnyttämä Attac-liike. Mönkäre epäileekin, että Pro Koskenkorva -liikkeen ideologisempi tausta on muualla kuin valtionyhtiöissä. Kyse on ennemminkin globalisaation ja kansallisvaltioiden oman päätöksenteon välisen suhteen pohdiskelusta, mikä on ministerin mielestä sinänsä ihan paikallaan.
- Julkinen keskustelu tuntuu kääntyneen päälaelleen, Mönkäre pohdiskelee. Aikaisemmin valtiota kritisoitiin kankeaksi ja nyt vaaditaan pitkäjänteisyyttä.
Toivottavasti tämän prosessin jälkeen julkisuudessa huomataan myös se, että valtio voi myös reagoida nopeasti, vaikka on omistajana luotettava ja pitkäjänteinen.
Kauppa- ja teollisuusministerin hallinnonala tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita. Kun yksi urakka on takana, on jo uusia edessä. Mönkäre pysähtyykin miettimään valtion roolia ylipäänsä.
- Yhtiöiden kehittäminenhän ei sulje pois työllisyyden säilymistä kotimaassa. Valtio-omistajan tehtävänä on auttaa ensin yhtiöt sellaiseen kuntoon, että ne pystyvät investoimaan Suomeen. Toinen tehtävä on puolestaan maan kilpailukyvyn kehittäminen, hän pohtii ja jatkaa:
- Nyt yhtiöt on saatu siihen kuntoon, että niiden kannattaa kehittyä ja investoida Suomeen. Samalla kotimaiset olosuhteet on saatu hyviksi. Eiköhän tämä ole parasta kotimaisen omistuksen kehittämistä?
Anni Lyytikäinen