2/2006
Sielultaan vakuutusyhtiö | OmistajaOnline.fi
Sielultaan vakuutusyhtiö
- Ei Sammolla ole varsinaista strategiaa. Eikä tule. Sampo on finanssiyhtiö, joka omistaa pohjoismaiden selvästi suurimman vahinkovakuutusyhtiön, keskisuuren pankin ja yhtä ja toista muuta, sanoo Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos.
- Olemassaolon oikeutuksemme on osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksemme perustalla kasvattaa omistajiemme varallisuutta niin hyvin kuin kykenemme. Siksi kieltäydymme määrittelemästä erityistä strategiaa. Meillä on vaihtoehtoja.
Ei Sammon nykyisestä rakenteestakaan kannata Wahlroosin mukaan etsiä mitään erityistä "teollista logiikkaa".
- Ei ole mitään merkittävää toiminnallista yhteyttä toisaalta vahinkovakuutuksen ja toisaalta pankki- ja henkivakuutustoiminnan välillä. Ne ovat erillisiä palasia.
Sielultaan Sampo-konserni on Wahlroosin mukaan kuitenkin nykyään enemmän vakuutusyhtiö. Sampo Pankki muodostaa alle neljäsosan konsernin liiketoiminnasta.
- Myös taseeltaan Sampo on vakuutusyhtiö. Meillä on taseessa 16 miljardin euron sijoitusvarallisuus. Sijoittajina me olemme siis lähes suurten eläkeyhtiöiden luokkaa. Sitä ei yleensä huomata, kun pyrimme olemaan elämöimättä sillä.
Ison skaalaedun vahinkovakuutus
Wahlroos tuli Mandatuminsa kanssa ihan toisenlaiseen Sampoon. Konsernijohtajana hän aloitti vuoden 2001 alussa. Silloin Sampo määriteltiin täyden palvelun finanssikonserniksi, jossa keskeisimpiä ovat sijoittajan ja säästäjän palvelut.
Vuoden kuluttua Sampo yhdisti vahinkovakuutuksensa Ifiin, joka oli syntynyt ruotsalaisen Skandian ja norjalaisen Storebrandin vahinkovakuutusten yhdistämisessä. Silloin Wahlroos määritteli Sammon If-omistuksen puhtaaksi finanssisijoitukseksi.
Kaksi vuotta myöhemmin Sampo osti koko Ifin.
- Siinä välissä vahinkovakuutus muuttui kriisiydyttyään vuosituhannen alussa, kun sijoitustuotot alkoivat heiketä. Ennen vahinkovakuutus oli äärimmäisen fragmentoitunut toimiala, täynnä pieniä keskinäisiä yhtiöitä, joiden kyky kantaa riskiä ja hinnoitella sitä oikein oli vaatimaton.
- Tajusimme, että vahinkovakuutuksessa on skaalaetua. Heikkojen vuosien seurauksena me myös saimme Ifin halvalla. Maksoimme siitä 1,2 kertaa kirja-arvon. Nyt vahinkoyhtiöistä maksetaan jopa yli kolme kertaa kirja-arvo.
Iso skaalaetu syntyy siitä, että mitä useammalle vahinkosektorille ja markkina-alueelle yhtiö on levittäytynyt, sitä vähemmän yksittäisen riskin toteutuminen yhtiötä hetkauttaa. Mitä vähemmän yhtiön ottamat riskit korreloivat keskenään, sitä tehokkaampi se on ja sitä vähemmän sen tarvitsee jälleenvakuuttaa riskejään. Jälleenvakuutuksesta on tullut tosi kallista toimintaa.
- Esimerkiksi If pitää itsellään nyt kymmenen kertaa suuremman riskin kuin mihin vanhalla Teollisuusvakuutuksella oli mahdollisuutta.
If on nyt kooltaan kaksinkertainen lähimpään pohjoismaiseen kilpailijaansa ja viisinkertainen lähimpään suomalaiseen kilpailijaansa verrattuna.
- Jo nyt vahinkovakuutus on paljon aiempaa stabiilimpaa liiketoimintaa, Wahlroos huomauttaa niille, jotka vanhastaan muistavat vahinkovakuutusbisneksen keikkuvan suhdanteiden mukana.
Koolla on siis jatkossakin väliä. Eikä pahitteeksi ole sekään, että suuri osa alan entisistä keskinäisistä yhtiöistä on muuttunut osakeyhtiöiksi.
Pankin kotimaisuus ei ratkaisevaa
Vaikka pankkipuolella fuusioista on vähemmän hyötyä, Wahlroos ei epäile, etteikö hitaanlaisesti viime ajat edennyt pankkibisneksen keskittymiskehitys johtaisi ajan mittaan suurten eurooppalaisten pankkien syntyyn.
- Lähtökuopissa olevia eurooppalaisia pankkeja on ainakin pari kolme Britanniassa, yksi Hollannissa, pari Ranskassa ja Sveitsissä ja jokunen Espanjassa. Luultavasti konsolidoitumisprosessi tulee jatkumaan niiden ympärillä tai niistä lähtien.
Heti perään Wahlroos huomauttaa, ettei tätä keskustelua saa sitten tulkita niin, että "nyt se myy Sampo Pankin", koska mitään "hidden agendaa" ei ole.
Jarru Euroopan konsolidoitumiskehityksessä on ollut ja yhä on suurimman yhtenäisen pankkimarkkinan eli Saksan pankkirakenteen jälkeenjääneisyys. Toinen jarruttaja on Wahlroosin mielestä se, että monessa maassa pankkisektorin kotimaisuutta pidetään edelleen tärkeänä kansalliselle taloudelle ja identiteetille.
- Olemme jo Suomessa nähneet, ettei näin välttämättä ole. Pankit ovat monessakin mielessä itsessään jo avoimempi ja kansainvälisempi osa taloutta kuin moni muu sektori. Ei pankin kansallinen omistaminen ole avain kansalliselle talous- tai elinkeinopolitiikalle, Wahlroos sanoo.
Painotus yksityistalouksissa
Sampo Pankki on edelleen säästäjien ja sijoittajien palvelija ja Wahlroosin mukaan se on laajemminkin halunnut kasvaa ja fokusoitua yksityistalouksien markkinoille.
- Myös Baltiassa, ja joulusta lähtien laajentuessamme Venäjälle, panostamme ennen kaikkea asuntoluottoihin ja yksityistalouksien palvelemiseen kortein, kulutusluotoin ja lopulta säästötuotteilla. Siinä ne painopistealueet ovat.
- Luonnollisesti olemme myös yritysten pankki ja suuria niillä alueilla, maksuliikenteessä ja pääomamarkkinoilla, joille olemme fokusoituneet. Mutta eivät pohjoismaiset pankit, ei edes Nordea, oikein istu enää ykkösluotottajan rooliin toimintaympäristössään syntyneille suurille kansainvälisille yrityksille.
Kotitalouksien palvelussa on Wahlroosin mukaan käytännössä toteutettu lähes täydellinen integraatio henki- ja eläkevakuutuksen tuotteiden myynnin, pankin ja rahastoyhtiön välillä.
Pitkäaikaissäästämisen Wahlroos odottaa tulevaisuudessa kasvavan entisestään, kunhan "työeläkejärjestelmä avoimesti ja rehellisesti kertoo, millaisia eläkkeitä nuoremmat ikäluokat voivat sen kautta odottaa saavansa 25-30 vuoden kuluttua".
Vielä yksi iso kierros
Sammon omistuksesta runsas puolet on jo ulkomaisissa käsissä. Suomen valtio on yhä suurin yksittäinen omistaja, mutta osakekauppojen myötä sen osuus on pudonnut 14 prosenttiin.
- Se on vähemmän kuin Ruotsin valtiolla Nordeasta, Wahlroos huomauttaa.
Itse hän omistaa edelleen vajaat 12 miljoonaa Sammon osaketta eli runsaat kaksi prosenttia osakkeista.
- Ehkä yhtiön hallitus voi nukkua yönsä vähän rauhallisemmin tietäessään, että yritysjohdolla on sama intressi kuin muillakin omistajilla, Wahlroos kuvaa pörssiyhtiön omistaja-johtajuuden merkitystä, sillä jo osakeyhtiölaki vaatii osakkaiden yhdenvertaista kohtelua.
Wahlroos kuitenkin muistuttaa, että pörssiyhtiön hallituksen ylivoimaisesti tärkein tehtävä on toimitusjohtajan nimittäminen, valvonta, kompensointi ja erottaminen. Siksi hallituksen kokouksissa pitää keskustella laajasti firmasta ja nimenomaan toimitusjohtajan on mahdollisimman pitkälti itse esiteltävä yhtiön tilaa, tulevaisuuden näkymiä ja toimenpidevaihtoehtoja, jotta hallitus voisi arvioida, onko toimitusjohtajalla asiat hallussa.
- Jokaisella yritysjohtajalla on elinkaari ja siinä on jossakin kohdassa lakipiste.
Missä kohdassa elinkaarta Sammon konsernijohtaja arvioi itse nyt olevansa? Onko vielä nälkää?
- Olisi suorastaan sopimatonta sanoa, että olen vielä taloudellisesti nälkäinen. Siinä suhteessa elämä on ollut hyvä. Mutta on olemassa muita kunnianhimoja.
- Aion yhden ison kierroksen vielä istua täällä. Se kunnianhimo on olemassa.
Riitta Hildén